Lähiluontoa läheltä

Valokuvausharrastajat ovat yksilöitä, mutta jotakin samoja vaiheita olen ollut tunnistavina kurssilaisissani ja muissa tutuissa kamerafiileissä. Viimeistään parin vuoden aktiivisen harrastuksen jälkeen he innostuvat makrokuvauksesta.

Miten kuvata lähiluontoa, jos oma kuvauskalusto kattaa sen croppirunkon (se millä kaikki aloittavat eli Nikon D3300 yms citimarketin kamera) lisäksi kittizoomin ja yhden telezoomin? Netin ja somen kuvavirta pursuaa taidokkaita lähikuvia hämähäkin silmistä ja muurahaisen anatomiasta. Miten kykenen saamaan edes kimalaisesta sellaisen kuvan, että pörriäinen on tunnistettavissa?

Jokaiseen kuvaukseen on omat vermeensä. Kunnollinen makrolinssi on pitkässä juoksussa halvin tapa saada laadukkaita lähikuvia. Canonilla on kohtuuhintainen 100-millinen macro, joka palvelee samalla myös satamillisenä telenä vaikka potrettikuvauksessa. Myös muilla merkeillä on omansa. Nikoneillani kuvaan halvalla 90-millisellä Tamronin makrolla (hinta uutena tarjouksessa alle 200 euroa) ja se riittää minulle.

Edullisimpia vaihtoehtoja ovat sitten erilaiset objektiiviin kiinnitettävät lähilinssit. Niitä saa muutamalla kympillä. Koko määräytyy sen mukaan, millaisen suurennuksen haluaa ja millaiseen objektiiviin se kierteellä kiinnitetään.

Edullinen lähilinssi, joka sopii 77 mm objektiiviin.
Lähilinssi on raskas mötikkä. Kiinnitys tapahtuu kierteellä.

Kuvaaminen lähilinssillä on perusobjektiiveihin tottuneelle työlästä, sillä tarkennusalue on suppea ja tarkennus tapahtuu käsin. Etupainoisuus voi vaivata myös, sillä oma lähilinssini painaa tuplasti saman mitä 50 mm objektiivi.

Lähilinssillä kuvattu lude vesipisaran vankina.

Makro-objektiivi mahdollistaa automaattisen tarkennuksen. Tämä edullinen macro on 90 mm F: 2.8.

Jos into lähiluonnon kuvaamiseen on parin kuvauskerran jälkeen kasvussa kuin valtionvelka niin silloin kannattaa harkita makro-objektiivin hankkimista. Omalla ei todellakaan kuvata hämähäkin silmiä, mutta kirvaa kuljettavan muurahaisen sillä saa tallennettua.

Makrolla voi kuvata vaikka lumen alta pintaan puskevia krookuksia.

Paras puoli makrokuvaamisessa on se, että kuvaaja avaa silmänsä uuteen maailmaan, jossa pieni on suurta. Valokuvauksen perussäännöt ovat tässäkin voimassa eli sommittelu ja valaistus tukevat sitä, mitä kuvalla haluaa kertoa. Auringonsäteiden hyödyntäminen makrokuvauksessa on ensimmäinen askel.

Keinotekoiset valot tulevat seuraavaksi. Kännykän taskulamppu avaa varjoisaan ruohikkoon tai pensaaseen kiinnostavia valoa makro-salamoista puhumattakaan. Liian pitkä suljinaika tekee kuvasta sutun, sillä makrokuvauksessa tarkennusalue on usein varsin lyhyt. Perussääntö eli suljinaika on pisimmillään 1/polttoväli eli 100-millisellä täyskennolla 1/100 s ja croppirungolla kerrotaan tämä vielä x1.6 eli 1/160 s.

Osa käyttää jalustaa, osa ei. Minulle makrokuvaaminen on käyskentelyä luonnossa, ei tietyn kohteen kyttäämistä. Kukin tavallaan.

DIY-näpertelijät voivat myös kokeilla objektiivin kääntämistä. Se vaatii osaamista, mutta kuvauskohteen suurentaminen onnistuu näinkin. Itse en ole koskaan moista tehnyt, joten googlatkaa kiinnostuneet.

Mukavia kuvaushetkiä lähiluonnossa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s